Kotini ja vähän ympäristöä

Tällä kertaa esittelen hieman omaa ympäristöäni. Työpaikalle on periaatteessa kaksi sisäänkäyntiä, yksi pihalla ja toinen kadunpuolella. Tämä on kadunpuoleinen ovi, jota ei kuitenkaan juurikaan käytetä, sillä lukkomekanismi on jotenkin rikkoutunut. 

Kadun puolesta ovea vastapäätä ovat portaat, jotka vievät yläkertaan, missä on minun huoneeni sekä Franckin toimisto.

Tässä on kahvikuppi. Ranskassakin juodaan kahvia! Tosin se on hieman laihempaa kuin suomalainen Juhlamokka, jota välillä kaipailen kovasti.

Tässä on minun VIHREÄ polkupyöräni. Ensimmäisellä viikolla Franck ja Liliana tulivat työpäivän päätyttyä vielä takaisin ja pyysivät minut takapihalla. Heillä oli minulle pieni yllätys... Minun piti laittaa silmät kiinni ja minut johdettiin pakettiauton taakse. Silmät avattuani edessäni oli uutuutta kiiltävä vihreä polkupyörä. Järjestö lahjoitti sen minun käyttööni! Meinasi itku tulla siinä vaiheessa, sillä Jumalan rakkaus ilmestyi näiden ihmisten kautta elämääni. Valtavaa!

Tässä olemme minä ja Tikru. Tikru lähettää terveisiä veljenpojalleni Roopelle. Tikru on jo otettu työyhteisön jäseneksi. Se on tosin aikamoinen työnarkomaani: jäi viikonlopuksi tuonne alakertaan odottelemaan maanantaita. Olen tottunut elämään viikonloput ilman pehmoleluystävää. Aikuistumisen merkkejä havaittavissa...

Tässä on minun tämänhetkinen työni. Aloitin viime perjantaina kuvassa oikealla olevan kirjan käännöstyön. "Tunnetko asemasi?" Haastavaa mutta myös valtavan mielenkiintoista! Muistakaa rukouksin, että voisin käännöstyössä löytää oikeat ja innoittavat ilmaukset suomen kielellä.

No niin... Tässä on kuva takapihalta. Kylpyhuoneen ikkunan on tuo toisen kerroksen vasen ikkuna. Kylpyhuoneen alapuolella on sitten keittiön ikkuna. Kirjapaino sijaitsee puolestaan tuossa vasemmassa siivessä, joka on tehty perinteisellä colombage-rakennustyylillä. Odotan jo lämpimiä kevätpäiviä, joilloin syömme tiimin kanssa pihalla. Minulle on luvattu jo järjestää grillijuhlat. 

Kävin viime keskiviikkona pyöräilemässä kaupungin ulkopuolella ja totesin, ettei siellä ole juuri muuta kuin peltoa. Olen todella keskellä maaseutua.

Tämä kuva on samaiselta seikkailulta. Matkan varrella päädyin pieneen kylään, jonka halki virtaili joki. Keväällä tämäkin paikka on varmasti henkeä salpaavan kaunis. Kenties sitä ennen hankin paremman kameran.

Marguerite ja Marlène aamukahvilla. Marguerite tekee tiimissämme töitä vapaaehtoisena. Muistakaa häntä rukouksin myös. Hän tekee tärkeää työtä kirjapainossa ja ilman Margueriten työpanosta ei järjestö voisi välittää niin paljon opetuskirjallisuutta seurakuntien käyttöön kuin nyt.

Keittiöstä laskeudutaan kirjapainoon näitä portaita käyttäen.

Ja tässä on sitten kirjapainolaitteita. Perjantaina Marguerite näytti minulle kohta kohdalta, kuinka kirja valmistetaan. Toivottavasti kevään aikana pääsen kokeilemaan itsekin kirjan valmistusta. Rukoilkaa tämän työn puolesta, että löytyisi vapaaehtoisia, jotka haluaisivat käyttää muutaman tunnin viikottain tullakseen auttamaan työssä. 

Kiitosaiheita: Ranskan kieli alkaa jo sujua arkipäivän keskellä! Ymmärrän jopa vitsejä... Olen aloittanut vihdoin käännöstyön! Troyesin kaupunki alkaa tuntua jo tutulta, löydän täältä kaiken tarvittavan. Minusta on pidetty todella hyvää huolta täällä. Elämänkustannuksia on oletettua vähemmän, sillä ruoka on täällä hieman halvempaa kuin Suomessa. Järjestö on hoitanut minulle myös kaiken tarpeellisen silitysraudasta lähtien, se on kiitosaihe! Kiertuajärjestelyissä olen saanut nähdä Jumalan käden jäljen (ovet ovat auenneet Ukrainassa, Sveitsissä sekä täällä Ranskassa). Jatkamme edelleen rukousta Euroopan puolesta! Herra on uskollinen ja voimallinen toimimaan seurakuntansa kautta! Olkaa siunattuja!

Vierailuja ja ruokaa

Viime kerrasta onkin kulunut jo jonkin aikaa, ja olen pikku hiljaa jo löytänyt arkirutiinit. Pari viikkoa sitten olin kuuntelemassa paikallisessa seurakunnassa järjestettyä konserttia, jossa lauloi quebeciläinen mies hauskalla aksentilla. Osa lauluista oli englanniksi ja osa puolestaan ranskaksi. Tosi asia on se, etteivät paikalliset juuri puhu englantia, joten osa konsertin sanomasta jäi heille etäiseksi, vaikka käännökset laulujen sanoituksista heijastettiinkin yleisön nähtäväksi. Englanninkielisissä lauluissa oli minulle kuitenkin jotain tuttua ja turvallista. 

Samaisen viikon sunnuntaina vierailimme eräässä Troyesin evankelisista seurakunnista. Franck oli puhevastuussa, joten tulimme paikalle vähän aiemmin asettelemaan Franckin kirjoittamat opetuskirjat esille. Kuten näkyy niitä on melkoinen määrä. Osa kirjoista on saatavilla myös CD:lle luettuina. Järjestö on myös julkaisut muutaman opetus-DVD:n. Materiaalia on paljon, ja sen tarkoituksena on todellakin varustaa paikalliset seurakunnat kattavalla opetuskirjallisuudella. Muistakaa tätä työtä rukouksissanne!

Kokouksen jälkeen meidät kutsuttiin seurakunnan pastorin kotiin syömään. Ranskalaiseen tapaan tottuneena osasin jo odottaa alkupaloja, pääruokaa, jälkiruokaa sekä jälkiruuan päätteeksi juotavaa kahvia. Pastorin koti oli kyllä todella kauniisti sisustettu ja ruokapöydässä jopa aterimet oli aseteltu valkoisiin pitsipussukoihin, joissa oli vaaleanpunaiset pitsikirjailut. Haluasin haastaa teitä rukoilemaan tämän kodin puolesta. Pastori, jonka luona lounastimme, on seurakuntatyön lisäksi kokopäivätyössä. Päivät venyvät pitkiksi kotikäyntien sekä rukouskokousten vetämisen vuoksi. Rukoillaan, että Herra pian järjestäisi rahoituksen, jonka turvin Denis (pastori) voisi keskittyä vain kasvavan seurakuntansa johtamiseen!

Viime sunnuntaina pääsin vierailemaan Marlène (työkaverini) kotiseurakunnassa Romillyssa. Lähdimme matkaan jo aamulla kello yhdeksän maissa, sillä ajomatka Romillyyn kestää noin 5o minuuttia. Sain nauttia aamuauringosta sekä usvaisista maaseutumaisemista. Troyesin ympäristö muistuttaa yllättävän paljon Pohjanmaata: peltolakeuksia niin kauas kuin silmä kantaa. Merkittävä ero on se, ettei täällä ole juurikaan metsiä.

Kokouksen jälkeen söimme paikallisen vanhemmistoveljen kodissa. Tällä kertaa huomasin, etten olekaan sisäistänyt ranskalaista ruokailukulttuuria, sillä tässä kodissa alkupaloja tarjottiin kolmeen otteeseen, sen jälkeen siirryttiin pääruokaa. Pääruuan jälkeen tarjottiin juustoja, ja sitten siirryttiin vasta jälkiruokaan. Jälkiruuan päätteeksi juotiin kahvit, minkä jälkeen pöytään kannettiin vielä hieman makeisia. Täytyy sanoa, että illalla kotiin palattua ei ruoka kyllä maistunut! Franck totesikin, ettei lähetystyöntekijä ainakaan kuole Ranskassa nälkään. Vahvistan. Saattaa olla, että paluumatkalla joudun varaamaan kaksi istumapaikkaa yhden sijaan.

Vanhemmistoveli Gerhard vaimonsa Marie-Theresen kanssa avasivat minulle kotinsa ovet sunnuntain kokouksen jälkeen. Täytyy todeta, että olen kerta toisensa jälkeen valtavan hämmentynyt siitä vieraan- varaisuudesta, jota minua kohtaan täällä osoitetaan. En voi muuta kuin ristiä käteni ja siunata niitä perheitä, jotka ovat ottaneet minut vastaan kuin läheisen ystävä tai kauan kadoksissa olleen sisaren. Tällaista saa aikaan vain Jumala.  Olkaa siunattuja rakkaat suomalaiset ystäväni! (Minulla on jo vähän ikävä teitä...)

Niin miksi minä tulinkaan tänne?

Ps. 44:4-9 
He eivät vallanneet maata omalla miekallaan, ei heidän oma voimansa vienyt heitä voittoon, vaan sinun oikea kätesi, sinun voimasi ja kirkkautesi, sillä sinä rakastit heitä. Sinä olet kuninkaani ja Jumalani, sinun vallassasi on Jaakobin pelastus. Sinun avullasi me lyömme viholliset, sinun voimalla me poljemme vastustajat maahan. Minä en luota jouseeni, eikä miekka meitä pelasta, mutta sinä pelastat meidät ja saatat vihamiehemme häpeään. Jumala on meidän ylpeytemme, iäti kiitämme hänen nimeään. 

Miten helposti sitä unohtaa, ettei Jumalan palveleminen ole työtä vaan olemista hänen suunnitelmassaan. Kahden viikon aikana olen huomannut, että on todella helppoa vaan hommailla omia juttujaan, ja laittaa niihin Jumalan tahdon leima. Kuitenkin Raamattu kehottaa meitä useassa kohden odottamaan Herraa, hänen aikatauluaan ja hänen läsnäolonsa läpimurtoa. Me emme voita omassa voimassamme, vaan olemme jo voittaneet Kristuksessa. 

Kun Madridin aktion jälkeen aloin rukoilemaan tänne tulemisen puolesta, Herra piirsi kirkkaasti silmieni eteen aivan uuden motiivin hänen palvemiseensa: elämäni tuo kunniaa Jumalalle, kun etsin hänen kasvojaan päivittäin. En tullut Ranskaan ensisijaisesti toteuttamaan Gospel Vision-kiertuetta tai palvelemaan paikallisia seurakuntia. Ne ovat sivutuote ja toteutuessaan tuovat kyllä Jumalalle kunniaa. Kaiken lähtökohta on kuitenkin päivittäinen yhteistyö maailmankaikkeuden Luojan kanssa. Hän on jokaisen projektin aloittaja, toimeenpanija ja päättäjä. Mikään ei tapahdu ilman häntä, vaan kaikki tapahtuu hänen sallimuksestaan.

Ps. 37: 23 - 24

Kun Herra ohjaaa askeleita, ihminen kulkee oikeaa tietä. Jos hän horjahtaakin, ei hän suistu maahan, sillä Herra pitää häntä kädestä.

Juhlaa ja lunta

Syntymäpäivä ranskalaisittain on suuri juhla, johon kutsutaan kavereiden lisäksi koko suku ja juhlaa varten valmistetaan suunnattomasti ruokaa. Sen tiedän, ettei syntymäpäiväsankari millään voinut tuntea kaikkia ihmisiä: olinhan minä siellä! Mutta ruoka oli hyvää. Maistoin mm. madacascarilaisia ruokia.

Juhlissa oli mukana n.160 ihmistä, ja lapsilla oli hauskaa ilmapallojen kanssa. Seurakuntalaiset auttoivat syntymäpäiväsankarin perhettä valmistamaan yllätysjuhlat, ja siksi paikalla oli myös iso osa sen seurakunnan jäseniä, jossa käyn kevään aikana.

Työpäivääni kuuluu n. 1,5h ruokatauko, jonka aikana koko tiimi syö yhdessä. Tekee todella hyvää yhteydelle! Tänään oli minun vuoroni siunata ruoka, ja tein sen suomen kielellä. Yksi tiimiläisistä luuli minun rukoilevan kielillä! Tässä kuvassa Liliana ja Celine.

Troyes ei todellakaan ole lämmin kaupunki helmikuussa. Tänään satoi lunta niin paljon, että maan pinta on peittynyt ohueen valkoiseen vaippaan. Kaunista on, mutta kylmää! Kunpa ensi viikolla saisin paketin Suomesta, jossa olisi villasukkia!

Jes. 1:18-19
Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa. Jos te taivutatte mielenne kuulemaan minua, te saatte syödä maan hyvyyttä.

Herra valmistaa omilleen tien vapauteen ja yltäkylläisyyteen. Se tie on kuitenkin myös itsensä kieltämisen tie. Meistä tulee Kristuksen kaltaisia: emme enää ajattele omaa parastamme vaan meidän ruokamme on se, että täytämme lähettäjämme tahdon. Kristuksella oli korkein asema Jumalan luona, mutta hän päätti nöyrtyä meidän vuoksemme. Siihen myös meidät on kutsuttu: Menettämään oma elämämme täysin, rajoituksetta Jumalan käsiin. Kun luovumme oikeudestamme hallita omaa elämäämme, Herra ohjaa meidät siunauksen tielle! Tämä ei tarkoita sitä, että jokaisen tulisi lähteä kokoaikaisesti Jumalan valtakunnan työhön. Jumala etsii uskovia, jotka loisivat valoa kaikkialla: työpaikoilla, kouluissa ja harrastusten parissa. Elämästä voi tulla seikkailu, jos jokainen päivä on luovutettu Herran käyttöön. Silloin saamme maistaa Herran hyvyyttä ja elää yltäkylläisessä elämässä!