Heli tuli tänään neljän maissa kotiin, minkä jälkeen alkoi lähes muuttoa vastaava urakka. Vaihdoimme huoneiden järjestystä, ja samalla koko kämppä sai uuden ilmeen. Asun nyt viikon verran olohuoneen nurkassa. Tuntuu haikealta ajatella, että olen lähdössä pois juuri, kun elämä täällä alkaa näyttää jännittävältä. Samanlaistahan kaikki on kuin aiemminkin, mutta tieto poislähtemisestä on laittanut minut näkemään asioita aivan toisesta näkökulmasta. Jokainen hetki täällä on korvaamattoman arvokas. Y Todellakin, viikon päästä tähän aikaan olen jo uudessa maassa ja kaupungissa.
En ollenkaan tiedä, mitä odottaa tulevalta. Kaikki palat ovat Suuremman kädessä ja hän on luvannut pitää omistaan huolen. Silti se epäilys välillä valtaa mielen ja alan kyselemään, tuleeko tästä mitään ja miten kaikki käytännön asiat järjestyvätkään. Eilinen jumalanpalvelus rohkaisi minua valtavasti, sillä ymmärsin, ettei elämäni tarkoitus ole suorittaa ja toimia vaan pikemminkin elää Jumalan läsnäolossa ja läsnäolosta. Rukoilenkin, että seuraavan kahdeksan kuukauden aikana pääsisin irti suoritususkosta ja alkaisin jälleen elää siinä rakkaussuhteessa sekä lapsen asemassa, johon minut on kutsuttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti