Vierailuja ja ruokaa

Viime kerrasta onkin kulunut jo jonkin aikaa, ja olen pikku hiljaa jo löytänyt arkirutiinit. Pari viikkoa sitten olin kuuntelemassa paikallisessa seurakunnassa järjestettyä konserttia, jossa lauloi quebeciläinen mies hauskalla aksentilla. Osa lauluista oli englanniksi ja osa puolestaan ranskaksi. Tosi asia on se, etteivät paikalliset juuri puhu englantia, joten osa konsertin sanomasta jäi heille etäiseksi, vaikka käännökset laulujen sanoituksista heijastettiinkin yleisön nähtäväksi. Englanninkielisissä lauluissa oli minulle kuitenkin jotain tuttua ja turvallista. 

Samaisen viikon sunnuntaina vierailimme eräässä Troyesin evankelisista seurakunnista. Franck oli puhevastuussa, joten tulimme paikalle vähän aiemmin asettelemaan Franckin kirjoittamat opetuskirjat esille. Kuten näkyy niitä on melkoinen määrä. Osa kirjoista on saatavilla myös CD:lle luettuina. Järjestö on myös julkaisut muutaman opetus-DVD:n. Materiaalia on paljon, ja sen tarkoituksena on todellakin varustaa paikalliset seurakunnat kattavalla opetuskirjallisuudella. Muistakaa tätä työtä rukouksissanne!

Kokouksen jälkeen meidät kutsuttiin seurakunnan pastorin kotiin syömään. Ranskalaiseen tapaan tottuneena osasin jo odottaa alkupaloja, pääruokaa, jälkiruokaa sekä jälkiruuan päätteeksi juotavaa kahvia. Pastorin koti oli kyllä todella kauniisti sisustettu ja ruokapöydässä jopa aterimet oli aseteltu valkoisiin pitsipussukoihin, joissa oli vaaleanpunaiset pitsikirjailut. Haluasin haastaa teitä rukoilemaan tämän kodin puolesta. Pastori, jonka luona lounastimme, on seurakuntatyön lisäksi kokopäivätyössä. Päivät venyvät pitkiksi kotikäyntien sekä rukouskokousten vetämisen vuoksi. Rukoillaan, että Herra pian järjestäisi rahoituksen, jonka turvin Denis (pastori) voisi keskittyä vain kasvavan seurakuntansa johtamiseen!

Viime sunnuntaina pääsin vierailemaan Marlène (työkaverini) kotiseurakunnassa Romillyssa. Lähdimme matkaan jo aamulla kello yhdeksän maissa, sillä ajomatka Romillyyn kestää noin 5o minuuttia. Sain nauttia aamuauringosta sekä usvaisista maaseutumaisemista. Troyesin ympäristö muistuttaa yllättävän paljon Pohjanmaata: peltolakeuksia niin kauas kuin silmä kantaa. Merkittävä ero on se, ettei täällä ole juurikaan metsiä.

Kokouksen jälkeen söimme paikallisen vanhemmistoveljen kodissa. Tällä kertaa huomasin, etten olekaan sisäistänyt ranskalaista ruokailukulttuuria, sillä tässä kodissa alkupaloja tarjottiin kolmeen otteeseen, sen jälkeen siirryttiin pääruokaa. Pääruuan jälkeen tarjottiin juustoja, ja sitten siirryttiin vasta jälkiruokaan. Jälkiruuan päätteeksi juotiin kahvit, minkä jälkeen pöytään kannettiin vielä hieman makeisia. Täytyy sanoa, että illalla kotiin palattua ei ruoka kyllä maistunut! Franck totesikin, ettei lähetystyöntekijä ainakaan kuole Ranskassa nälkään. Vahvistan. Saattaa olla, että paluumatkalla joudun varaamaan kaksi istumapaikkaa yhden sijaan.

Vanhemmistoveli Gerhard vaimonsa Marie-Theresen kanssa avasivat minulle kotinsa ovet sunnuntain kokouksen jälkeen. Täytyy todeta, että olen kerta toisensa jälkeen valtavan hämmentynyt siitä vieraan- varaisuudesta, jota minua kohtaan täällä osoitetaan. En voi muuta kuin ristiä käteni ja siunata niitä perheitä, jotka ovat ottaneet minut vastaan kuin läheisen ystävä tai kauan kadoksissa olleen sisaren. Tällaista saa aikaan vain Jumala.  Olkaa siunattuja rakkaat suomalaiset ystäväni! (Minulla on jo vähän ikävä teitä...)