Ensimmäistä kertaa elämässäni... / First time in my life...

osallistuin hieman hörhöilynä pitämääni toimintaan, Jeesus-marssiin. Olen aina ajatellut sen olevan uskon ylihengellistämistä ja itsestään ison numeron tekemistä. Mutta niin, ystäväni Laëtitian pyynnöstä lähdin hänen mukaansa Pariisissa järjestetylle Jeesus-marssille.

I took part in a event which I've considered to be a little weird, Jesus-march. I have always thought it's about making faith overly spiritual and making a huge number of oneself. But well, when my friend Laëtitia asked me to join with her the march held in Paris, I agreed.

Ennen tapahtuman alkua meillä oli mukavasti aikaa tutustua Pariisin nähtävyyksiin, joita tosiaan riittää useammalle päivälle. Tällä kertaa kävimme Sacre-Coeurin kirkkoa ihastelemassa. Peittoaa Notre Damen 100-0!

Before the event started we had time to visit some of the sights in Paris, there's always something to discover. This time we visited the church of Sacre-Coeur. It's 100 times more beautiful than Notre Dame!

Marssi alkoi puoli kahden maissa, ja porukkaa oli valtavasti. Joidenkin arvioiden mukaan meitä oli 15 000. Aurinko paistoi ja afrikkalaistaustaiset uskovat pitivät huolta tunnelman kohottamisesta.

The march started around half past two, and there were a lot of people present. According to some estimations almost 15 000 christians joined the march. The sun was shining and christians having roots in Africa took care of creating a nice atmosphere. 

Viisi kilometriä pitkän reitin aikana ohitimme muun muassa Montparnassen juna-aseman. / During the 5 kilometer long route we passed the train-station of Montparnasse.

"Jeesus on tie, totuus ja elämä". / "Jesus is the way, the truth and the life".

Tässä laskeudumme alas kohti Pariisin 7.kaupunginosaa, missä sijaitsee Eiffel-torni. Tämän näyn edessä mielipiteeni Jeesus-marssista alkoi hieman muuttua. On totta, että 15 000 henkilöön mahtuu monenlaista uskovaa, joista jokaikisellä on hieman erilainen motiivi osallistua marssiin. Mutta mielestäni jokaiselle ihmisellä on oikeus nähdä ja kuulla marssin päähenkilöstä, Jeesuksesta, mitä erilaisimmin tavoin. Jos yhdenkään ihmisen ainoa mielikuva Jeesuksesta on ristiinnaulittu hahmo muinaisen kirkon seinällä, näitä tapahtumia tarvitaan. Todellakin, sillä ainakin 15 000 ranskalaisen mielestä Jeesus on muutakin kuin muinaismuisto.

On mielenkiintoista nähdä, miten monenlaisia tunteita tällainen tapahtuma herätti ympärillä olevissa ihmisissä. Useat ihmiset vilkuttivat iloisina marssijoille ja tanssivat jopa rytmikkään musiikin tahdissa. Vastapainoksi tapasin marssin päätyttyä sattumalta erään miehen, joka kyseli etäältä kuuluvan musiikin tarkoitusta. Kerrottuani, että kyseessä oli Jeesus-marssi, hän kysyi naurahtaen, miten olin kuullut asiasta. Vastasin, että satuinpa itse osallistumaan marssiin. Miehen naama venähti, ja koin, kuinka hänen iloinen suhtautumisensa minuun muuttui etäiseksi ja viileän kielteiseksi. Arkipäivän uskovia tarvitaan niin kauan kuin maailmassa on yksikään ihminen, jonka ainoa kuva evankelisesta kristinuskosta on fundamentalistinen öykkäröinti ja Raamatulla päähänlyönti.

Marssin päätteeksi istahdimme läheisen kahvilan terassille nauttimaan hiljalleen viilenevästä illasta. En pitänyt Pariisista ensimmäiselle kerran, mutta nyt muistoissani on enemmän hyviä hetkiä kuin huonoja. 

Ensimmäistä kertaa elämässäni käytin kahden vesilasillisen juomiseen lähes 2 tuntia. Tarjoilijan odotteluun meni ehkä 10 minuuttia. Tilauksen tulemiseen 10 minuuttia. Juoman juomiseen 5 minuuttia. Tarjoilijan odottamiseen 30 minuuttia. Laskun odottamiseen 30 minuuttia. Rahan lunastamista odotin 20 minuuttia, minkä jälkeen kyllästyin ja kävelin suoraan kassalle. Palvelu tässä pariisilaisessa kahvilassa ei ollut edes hitaimman ruokaravintolan tasolla. Huoh! Mutta tulipahan koettua!

For the first time in my life it took me 2 hours to drink two glasses of water. First we waited for the waiter for 10 minutes. Then we waited for the drinks, 10 min. It took 5 minutes to drink the water. Then waiting again for the waiter, 30 min. Waiting for the check, 30 min. I waited for 20 minutes to pay my bill, but then I got tired and walked to the cashier. The service in this coffee house in Paris was worse than the service in slowest food restaurant I've ever visited. But, wow, what a nice story to tell!