Lapsista

Tänään aamukokouksen jälkeen söin yhdessä 15 muun ihmisen kanssa työkaverini Marlènen kotona, ja jälleen ranskalaiseen tapaan kokonaisuuteen kuului alkuruoka, pääruoka, juustot ja jälkiruoka. Ryhmään kuului aikuisten lisäksi 5 lasta ja sain istua heidän kanssaan. Olin jo melkein ennättänyt unohtaa, miten Isän sydämessä on erityinen paikka lapsille! Ei siis ollut sattumaa, että löysin itseni leikkimästä puolikielisenä lasten leikkejä. Voi miten minä nautinkaan siitä! Lasten parissa tehtävää työtä arvostetaan täällä sanoissa, mutta aavistelen, että aivan kuten Suomessakin vain harva on todella syttynyt sille. Kuitenkin yksikin Isälle voitettu lapsi elää tulevaisuutensa parhaassa mahdollisessa seurassa. Täydellisestä anteeksiannosta huolimatta aikuisen taakkana on menneisyys ja synnin aiheuttamat haavat. Jeesus sanoi syystä "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Taivasten valtakunta!" (Mark. 10:14)

Today after the morning service Marlène had invited me and 15 other people to eat in her home. According to the french culture the meal included entrée, main course, cheese and dessert. Besides the adults there were also 5 children and I got to sit with them. I had almost forgotten that there really is a special place for children in the Father's heart. And it was no wonder that I found myself playing with the children (even though I didn't understand everything they were speaking). And oh, how I enjoyed it! In Finland I've noticed that children's ministry is appreciated in words but many times people lack the passion. I see something similar here. However, a child gives his whole life to the Father (including the short past, present and future). An adult has to carry his past and the effects of his wrong choises to the very end, even though he's completely forgiven. I think it was for a reason that Jesus said, "Let the little children come to me, and do not hinder them, for the kingdom of God belongs to such as these"(Mark 10:14)

Uusi työviikko alkaa huomenna. Olkaa runsaasti siunattuja ja muistakaa oman seurakuntanne lasten parissa tehtävää työtä!

New week start tomorrow. Be abundantly blessed and remember to pray for the children's ministry in your local church!

Rukoushaasteita

Kuluneella viikolla olemme saaneet kiertueen suhteen valitettavia uutisia, kun eri seurakunnat ovat joutuneet perumaan osallistumisensa Gospel Vision -kiertueelle. Ongelmana on ollut virallisten lupien saaminen Gospel-rekan äänentoiston käyttöä varten. Tässäpä teille siis rukoushaaste! Rukoilkaa, että seurakunnat voisivat rakentaa hyviä suhteita viranomaisiin siunaamalla heitä. 

Tämän lisäksi töitten suhteen riittää hässäkkää. Kirjatilauksia on tullut aika reilusti ja jostain syystä koneet ovat alkaneet temppuilemaan. Rukoilkaa, että kirjanpainon koneet voisivat toimia moitteettomasti, jotta saisimme valmistettua tilatut kirjat ajallaan! Franck lähti viikonlopun mittaiselle puhujamatkalle, joten muistakaa häntä myös rukouksissanne.

Olen kaavaillut pientä lomareissua Pariisiin ja Belgiaan maaliskuun 21.-24.päivälle. Muistakaa tätäkin rukouksissanne! Olisi ihana päästä näkemään keväinen Pariisi. Belgiassa tarkoitus olisi tutustua Brysselissä sijaitsevaan CTS-raamattukouluun, joka tarjoaa mahdollisuuksia Raamatun opiskeluun aina maisterin tutkintoon asti.

Opinnot ovat olleet muutenkin mielessäni, ja eilen aloitin vihdoinkin pro gradu-tutkimukseni aineiston analysoinnin. Tätäkin haastetta saatte kantaa rukouksissanne myös. Suomeen palattuani tarkoitus olisi keskittyä opettajaopintoihin ja valmistuakin joskus. Herran aikataulu on tietenkin se paras aikataulu!

Työtä ja vapaa-aikaa

Olen taas oppinut yhden uuden asian: OpetusCD-materiaalin valmistuksen. Jokainen täältä lähtevä CD valmistetaan "käsityönä", eli poltetaan alkuperäiseltä levyltä kopiolle, jonka jälkeen CD:lle liimataan etiketti ja myös koteloihin laitettavat lehtiset leikataan itse.

Viime lauantaina lähdin paikallisen seurakunnan nuorten kanssa päivävierailulle Chaumontiin, joka on kaupunki n. 90 km päässä Troyesista. Matkustimme sinne 30 hengen voimin henkilö-autoilla, ja osallistuimme nuorille tarkoitettuun iltapäivään Chaumontin seurakunnan nuorten kanssa. Jätän nuoret teidän rukouksiinne!

Tässä seurakunnan kyltti: Seurakunnan nimi, "Tule ja Näe, tervetuloa! Tiistaisin rukouskokous klo 20, sunnuntaisin klo 10 aamukokous ja klo 15 evankeliointia"

Tältä seurakunta näytti sisältäpäin. Meitä oli paikalla varmaan n. 50 nuorta. Puhujana oli amerikkalainen lähetyssaarnaaja, joka pohjasi saarnansa hebrealaiskirjeen 11. lukuun: "Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä..." Istuin penkissä ja tulin taas jälleen kerran Jumalan kohtaamaksi. Miehen sanat rohkaisivat minua eteenpäin. 

Nuorista koottu bändi soitti tämän kappaleen, jonka kertosäe jäi soimaan mieleeni: Mutta tiedän, sinun suunnitelmasi minua kohtaan ovat täydelliset. Olet aina uskollinen, et hylkää minua koskaan. Kyllä tiedän, sinun suunnitelmasi minua kohtaan ovat täydelliset. Luottamukseni on aina sinussa, luottamukseni on aina sinussa. Vaikka suunnitelmat eivät tällä hetkellä etene näkyvällä tasolla, luotan, että Herra tekee työtään näkymättömissä.

Tässä on kuva seurakunnasta, jossa olen alkanut käydä. Jäseniä on noin 150. Aamukokoukset alkavat täällä jo 10, joten aikaeron vuoksi olen tavallaan samaan aikaan jumalanpalveluksessa kuin Suomessa. Seurakunta on todella kansainvälinen, ja olen jo alkanut löytää täältä ystäviä. Kiitos, että olette muistaneet minua rukouksin!

Viime sunnuntaina pääsin käymään paikallisessa "tivolissa", joka on täällä Troyesissa kuukauden kestävä tapahtuma. Sain kokeilla jousiammuntaa ja maistoin paikallisia herkkuja. Oikein mukava iltapäivä, vaikka päättyikin vesisateeseen.

Jousiammunasta saatu palkinto, vihreä villapaitainen teddykarhu on yksi Tikrun uusista ranskalaisista kavereista... Jatkoa alla.

Kokeilin hauskaa "ping-pong"-peliä ja hävisin sekä Marlènelle että hänen pojalleen. Harjoitus tekee mestarin, mutta en ole vielä harjoitellut tarpeeksi.

Perheeni kasvoi yhden iltapäivän aikana tosiaan neljällä kaverilla. Minä olenkin saanut ihan oikeita ranskalaisia ystäviä, joten on hyvä, ettei Tikrun myöskään tarvitse olla yksin kotona, kun olen muualla. Kiitos vielä kerran esirukouksista: erityisesti muistakaa tiimiämme, tänään meiltä tilattiin paljon kirjoja, ja tällä hetkellä kaksi henkilöä on lomalla, joten meillä on paljon töitä tälle viikolle! Myös kiertuejärjestelyjä sekä käännöstöitä saa muistaa rukouksin. Viime viikolla ovia raoteltiin Itävaltaan, joten muistakaa siellä olevia seurakuntia, että paikalliset innostuisivat oman maansa evankelioinnista. Olkaa siunattuja!

Kotini ja vähän ympäristöä

Tällä kertaa esittelen hieman omaa ympäristöäni. Työpaikalle on periaatteessa kaksi sisäänkäyntiä, yksi pihalla ja toinen kadunpuolella. Tämä on kadunpuoleinen ovi, jota ei kuitenkaan juurikaan käytetä, sillä lukkomekanismi on jotenkin rikkoutunut. 

Kadun puolesta ovea vastapäätä ovat portaat, jotka vievät yläkertaan, missä on minun huoneeni sekä Franckin toimisto.

Tässä on kahvikuppi. Ranskassakin juodaan kahvia! Tosin se on hieman laihempaa kuin suomalainen Juhlamokka, jota välillä kaipailen kovasti.

Tässä on minun VIHREÄ polkupyöräni. Ensimmäisellä viikolla Franck ja Liliana tulivat työpäivän päätyttyä vielä takaisin ja pyysivät minut takapihalla. Heillä oli minulle pieni yllätys... Minun piti laittaa silmät kiinni ja minut johdettiin pakettiauton taakse. Silmät avattuani edessäni oli uutuutta kiiltävä vihreä polkupyörä. Järjestö lahjoitti sen minun käyttööni! Meinasi itku tulla siinä vaiheessa, sillä Jumalan rakkaus ilmestyi näiden ihmisten kautta elämääni. Valtavaa!

Tässä olemme minä ja Tikru. Tikru lähettää terveisiä veljenpojalleni Roopelle. Tikru on jo otettu työyhteisön jäseneksi. Se on tosin aikamoinen työnarkomaani: jäi viikonlopuksi tuonne alakertaan odottelemaan maanantaita. Olen tottunut elämään viikonloput ilman pehmoleluystävää. Aikuistumisen merkkejä havaittavissa...

Tässä on minun tämänhetkinen työni. Aloitin viime perjantaina kuvassa oikealla olevan kirjan käännöstyön. "Tunnetko asemasi?" Haastavaa mutta myös valtavan mielenkiintoista! Muistakaa rukouksin, että voisin käännöstyössä löytää oikeat ja innoittavat ilmaukset suomen kielellä.

No niin... Tässä on kuva takapihalta. Kylpyhuoneen ikkunan on tuo toisen kerroksen vasen ikkuna. Kylpyhuoneen alapuolella on sitten keittiön ikkuna. Kirjapaino sijaitsee puolestaan tuossa vasemmassa siivessä, joka on tehty perinteisellä colombage-rakennustyylillä. Odotan jo lämpimiä kevätpäiviä, joilloin syömme tiimin kanssa pihalla. Minulle on luvattu jo järjestää grillijuhlat. 

Kävin viime keskiviikkona pyöräilemässä kaupungin ulkopuolella ja totesin, ettei siellä ole juuri muuta kuin peltoa. Olen todella keskellä maaseutua.

Tämä kuva on samaiselta seikkailulta. Matkan varrella päädyin pieneen kylään, jonka halki virtaili joki. Keväällä tämäkin paikka on varmasti henkeä salpaavan kaunis. Kenties sitä ennen hankin paremman kameran.

Marguerite ja Marlène aamukahvilla. Marguerite tekee tiimissämme töitä vapaaehtoisena. Muistakaa häntä rukouksin myös. Hän tekee tärkeää työtä kirjapainossa ja ilman Margueriten työpanosta ei järjestö voisi välittää niin paljon opetuskirjallisuutta seurakuntien käyttöön kuin nyt.

Keittiöstä laskeudutaan kirjapainoon näitä portaita käyttäen.

Ja tässä on sitten kirjapainolaitteita. Perjantaina Marguerite näytti minulle kohta kohdalta, kuinka kirja valmistetaan. Toivottavasti kevään aikana pääsen kokeilemaan itsekin kirjan valmistusta. Rukoilkaa tämän työn puolesta, että löytyisi vapaaehtoisia, jotka haluaisivat käyttää muutaman tunnin viikottain tullakseen auttamaan työssä. 

Kiitosaiheita: Ranskan kieli alkaa jo sujua arkipäivän keskellä! Ymmärrän jopa vitsejä... Olen aloittanut vihdoin käännöstyön! Troyesin kaupunki alkaa tuntua jo tutulta, löydän täältä kaiken tarvittavan. Minusta on pidetty todella hyvää huolta täällä. Elämänkustannuksia on oletettua vähemmän, sillä ruoka on täällä hieman halvempaa kuin Suomessa. Järjestö on hoitanut minulle myös kaiken tarpeellisen silitysraudasta lähtien, se on kiitosaihe! Kiertuajärjestelyissä olen saanut nähdä Jumalan käden jäljen (ovet ovat auenneet Ukrainassa, Sveitsissä sekä täällä Ranskassa). Jatkamme edelleen rukousta Euroopan puolesta! Herra on uskollinen ja voimallinen toimimaan seurakuntansa kautta! Olkaa siunattuja!

Vierailuja ja ruokaa

Viime kerrasta onkin kulunut jo jonkin aikaa, ja olen pikku hiljaa jo löytänyt arkirutiinit. Pari viikkoa sitten olin kuuntelemassa paikallisessa seurakunnassa järjestettyä konserttia, jossa lauloi quebeciläinen mies hauskalla aksentilla. Osa lauluista oli englanniksi ja osa puolestaan ranskaksi. Tosi asia on se, etteivät paikalliset juuri puhu englantia, joten osa konsertin sanomasta jäi heille etäiseksi, vaikka käännökset laulujen sanoituksista heijastettiinkin yleisön nähtäväksi. Englanninkielisissä lauluissa oli minulle kuitenkin jotain tuttua ja turvallista. 

Samaisen viikon sunnuntaina vierailimme eräässä Troyesin evankelisista seurakunnista. Franck oli puhevastuussa, joten tulimme paikalle vähän aiemmin asettelemaan Franckin kirjoittamat opetuskirjat esille. Kuten näkyy niitä on melkoinen määrä. Osa kirjoista on saatavilla myös CD:lle luettuina. Järjestö on myös julkaisut muutaman opetus-DVD:n. Materiaalia on paljon, ja sen tarkoituksena on todellakin varustaa paikalliset seurakunnat kattavalla opetuskirjallisuudella. Muistakaa tätä työtä rukouksissanne!

Kokouksen jälkeen meidät kutsuttiin seurakunnan pastorin kotiin syömään. Ranskalaiseen tapaan tottuneena osasin jo odottaa alkupaloja, pääruokaa, jälkiruokaa sekä jälkiruuan päätteeksi juotavaa kahvia. Pastorin koti oli kyllä todella kauniisti sisustettu ja ruokapöydässä jopa aterimet oli aseteltu valkoisiin pitsipussukoihin, joissa oli vaaleanpunaiset pitsikirjailut. Haluasin haastaa teitä rukoilemaan tämän kodin puolesta. Pastori, jonka luona lounastimme, on seurakuntatyön lisäksi kokopäivätyössä. Päivät venyvät pitkiksi kotikäyntien sekä rukouskokousten vetämisen vuoksi. Rukoillaan, että Herra pian järjestäisi rahoituksen, jonka turvin Denis (pastori) voisi keskittyä vain kasvavan seurakuntansa johtamiseen!

Viime sunnuntaina pääsin vierailemaan Marlène (työkaverini) kotiseurakunnassa Romillyssa. Lähdimme matkaan jo aamulla kello yhdeksän maissa, sillä ajomatka Romillyyn kestää noin 5o minuuttia. Sain nauttia aamuauringosta sekä usvaisista maaseutumaisemista. Troyesin ympäristö muistuttaa yllättävän paljon Pohjanmaata: peltolakeuksia niin kauas kuin silmä kantaa. Merkittävä ero on se, ettei täällä ole juurikaan metsiä.

Kokouksen jälkeen söimme paikallisen vanhemmistoveljen kodissa. Tällä kertaa huomasin, etten olekaan sisäistänyt ranskalaista ruokailukulttuuria, sillä tässä kodissa alkupaloja tarjottiin kolmeen otteeseen, sen jälkeen siirryttiin pääruokaa. Pääruuan jälkeen tarjottiin juustoja, ja sitten siirryttiin vasta jälkiruokaan. Jälkiruuan päätteeksi juotiin kahvit, minkä jälkeen pöytään kannettiin vielä hieman makeisia. Täytyy sanoa, että illalla kotiin palattua ei ruoka kyllä maistunut! Franck totesikin, ettei lähetystyöntekijä ainakaan kuole Ranskassa nälkään. Vahvistan. Saattaa olla, että paluumatkalla joudun varaamaan kaksi istumapaikkaa yhden sijaan.

Vanhemmistoveli Gerhard vaimonsa Marie-Theresen kanssa avasivat minulle kotinsa ovet sunnuntain kokouksen jälkeen. Täytyy todeta, että olen kerta toisensa jälkeen valtavan hämmentynyt siitä vieraan- varaisuudesta, jota minua kohtaan täällä osoitetaan. En voi muuta kuin ristiä käteni ja siunata niitä perheitä, jotka ovat ottaneet minut vastaan kuin läheisen ystävä tai kauan kadoksissa olleen sisaren. Tällaista saa aikaan vain Jumala.  Olkaa siunattuja rakkaat suomalaiset ystäväni! (Minulla on jo vähän ikävä teitä...)

Niin miksi minä tulinkaan tänne?

Ps. 44:4-9 
He eivät vallanneet maata omalla miekallaan, ei heidän oma voimansa vienyt heitä voittoon, vaan sinun oikea kätesi, sinun voimasi ja kirkkautesi, sillä sinä rakastit heitä. Sinä olet kuninkaani ja Jumalani, sinun vallassasi on Jaakobin pelastus. Sinun avullasi me lyömme viholliset, sinun voimalla me poljemme vastustajat maahan. Minä en luota jouseeni, eikä miekka meitä pelasta, mutta sinä pelastat meidät ja saatat vihamiehemme häpeään. Jumala on meidän ylpeytemme, iäti kiitämme hänen nimeään. 

Miten helposti sitä unohtaa, ettei Jumalan palveleminen ole työtä vaan olemista hänen suunnitelmassaan. Kahden viikon aikana olen huomannut, että on todella helppoa vaan hommailla omia juttujaan, ja laittaa niihin Jumalan tahdon leima. Kuitenkin Raamattu kehottaa meitä useassa kohden odottamaan Herraa, hänen aikatauluaan ja hänen läsnäolonsa läpimurtoa. Me emme voita omassa voimassamme, vaan olemme jo voittaneet Kristuksessa. 

Kun Madridin aktion jälkeen aloin rukoilemaan tänne tulemisen puolesta, Herra piirsi kirkkaasti silmieni eteen aivan uuden motiivin hänen palvemiseensa: elämäni tuo kunniaa Jumalalle, kun etsin hänen kasvojaan päivittäin. En tullut Ranskaan ensisijaisesti toteuttamaan Gospel Vision-kiertuetta tai palvelemaan paikallisia seurakuntia. Ne ovat sivutuote ja toteutuessaan tuovat kyllä Jumalalle kunniaa. Kaiken lähtökohta on kuitenkin päivittäinen yhteistyö maailmankaikkeuden Luojan kanssa. Hän on jokaisen projektin aloittaja, toimeenpanija ja päättäjä. Mikään ei tapahdu ilman häntä, vaan kaikki tapahtuu hänen sallimuksestaan.

Ps. 37: 23 - 24

Kun Herra ohjaaa askeleita, ihminen kulkee oikeaa tietä. Jos hän horjahtaakin, ei hän suistu maahan, sillä Herra pitää häntä kädestä.

Juhlaa ja lunta

Syntymäpäivä ranskalaisittain on suuri juhla, johon kutsutaan kavereiden lisäksi koko suku ja juhlaa varten valmistetaan suunnattomasti ruokaa. Sen tiedän, ettei syntymäpäiväsankari millään voinut tuntea kaikkia ihmisiä: olinhan minä siellä! Mutta ruoka oli hyvää. Maistoin mm. madacascarilaisia ruokia.

Juhlissa oli mukana n.160 ihmistä, ja lapsilla oli hauskaa ilmapallojen kanssa. Seurakuntalaiset auttoivat syntymäpäiväsankarin perhettä valmistamaan yllätysjuhlat, ja siksi paikalla oli myös iso osa sen seurakunnan jäseniä, jossa käyn kevään aikana.

Työpäivääni kuuluu n. 1,5h ruokatauko, jonka aikana koko tiimi syö yhdessä. Tekee todella hyvää yhteydelle! Tänään oli minun vuoroni siunata ruoka, ja tein sen suomen kielellä. Yksi tiimiläisistä luuli minun rukoilevan kielillä! Tässä kuvassa Liliana ja Celine.

Troyes ei todellakaan ole lämmin kaupunki helmikuussa. Tänään satoi lunta niin paljon, että maan pinta on peittynyt ohueen valkoiseen vaippaan. Kaunista on, mutta kylmää! Kunpa ensi viikolla saisin paketin Suomesta, jossa olisi villasukkia!

Jes. 1:18-19
Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa. Jos te taivutatte mielenne kuulemaan minua, te saatte syödä maan hyvyyttä.

Herra valmistaa omilleen tien vapauteen ja yltäkylläisyyteen. Se tie on kuitenkin myös itsensä kieltämisen tie. Meistä tulee Kristuksen kaltaisia: emme enää ajattele omaa parastamme vaan meidän ruokamme on se, että täytämme lähettäjämme tahdon. Kristuksella oli korkein asema Jumalan luona, mutta hän päätti nöyrtyä meidän vuoksemme. Siihen myös meidät on kutsuttu: Menettämään oma elämämme täysin, rajoituksetta Jumalan käsiin. Kun luovumme oikeudestamme hallita omaa elämäämme, Herra ohjaa meidät siunauksen tielle! Tämä ei tarkoita sitä, että jokaisen tulisi lähteä kokoaikaisesti Jumalan valtakunnan työhön. Jumala etsii uskovia, jotka loisivat valoa kaikkialla: työpaikoilla, kouluissa ja harrastusten parissa. Elämästä voi tulla seikkailu, jos jokainen päivä on luovutettu Herran käyttöön. Silloin saamme maistaa Herran hyvyyttä ja elää yltäkylläisessä elämässä!