Bible Gateway's Verse of the Day

lauantai 31. tammikuuta 2009

Kampaajalla käynnin jälkeen

Kukkuu Suomi-ystäväni! Ranskassa paistaa aurinko, ja olen suunnattoman kiitollinen Isälle mahtavasta etuoikeudesta olla täällä. Tänään aamulla kello 9.15 suuntasimme Lilianan kanssa kampaajalle ja ilmeisesti kielitaitoni alkaa olla ainakin auttava, sillä olin tyytyväinen kampaajan käden jälkeen. Illalla menemme erään paikallisen seurakuntanuoren synttäreille ja siellä tapaan sitten muitakin nuoria. Rukoilen, että voisin päästä mukaan paikallisseurakunnan kuvioihin ja että saisin täältä ystäviä.

Alan jo sopeutua uuteen kulttuuriin ja elämän rytmiin. Koti-ikävää en ole juuri potenut, sillä kiitos nykyteknologian yhteydenpito Suomeen on tehty helpoksi ja välimatka ei sen vuoksi tunnu aivan mahdottomalle. Minut on ympäröity Isän valtavalla rakkaudella ja toivon, että pääsen itsekin jakaamaan sitä muiden ihmisten elämään.  Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä kiitollisuutta, jota tunnen. Vaikka lähteminen oli vaikeaa , Herra on jo yltäkylläisesti osoittanut huolenpitoaan.  Hän ei jää kenellekään velkaa!

Ps. 4:4 Tietäkää: Herra tekee omilleen ihmeellisiä tekoja. Hän kuulee minua, kun huudan häntä avuksi. Vaviskaa siis, älkää syntiä tehkö! Miettikää tätä vielä, kun menette levolle, olkaa ääneti Herran edessä. (sela) Uhratkaa säädetyt uhrit ja luottakaa Herraan. Monet sanovat: "Kunpa saisimme osaksemme menestystä! Herra, käännä meihin kasvojesi valo!" Mutta sinä annat sydämeeni suuremman ilon kuin kukaan saa viinin ja viljan runsaudesta. Rauhassa menen levolle ja nukahdan. Sinä, Herra, olet yksin minun suojani, minä saan elää turvassa.

 Uudet hiukset hymyilyttää. ;)

torstai 29. tammikuuta 2009

Ranskan kotini

Tässä siis minun huoneeni. Pieni takkakin löytyy, mutta sitä ei voi käyttää. ;)

Sohva, joka voi majoittaa kaikki vierailijat. Musta on pidetty kyllä niin hyvää huolta!


Ja tässä vastaremontoitu kylpyhuone. Herran huolenpidosta lisäosoitus oli se, että remontin yhteydessä kylpyhuone päätettiin maalata vihreäksi, joka on lempivärini!

Näkymä vessan ikkunasta keskuksen takapihalle.


Iso sänky. Oon niin unelmoinut leveästä sängystä ja Herra järjesti sen minulle. Saan nauttia siitä ainakin seuraavat 4 kk. Meidän Isämme on uskollinen niin pienissä kuin suurissakin asioissa!

Tässäpä vähän jonkinlaista kuvaa. Lisäilen pikku hiljaa lisää.

keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Tunnelmia matkan alusta

Tästä läksin liikkeelle, suunnattomasta ulkoisesta kaaoksesta. Pikku hiljaa tavarat kuitenkin löysivät tiensä joko matkalaukkuun tai takaisin kotikaappiin. Osa tavaroista tulee postilähetyksenä luokseni parin viikon sisällä. 

Helsingissä mietin, että olenkohan ihan viisas, kun lähden aivan yksin pois omasta turvallisesta kulttuuristani. Ehkä 10 sekuntia ennätti kulua, kun kännykkäni piippasi ja sain viestin rakkaalta ystävältä, joka rohkaisi eteenpäin. Hassua oli sekin, että alun perin kyseisen ystävän piti lähettää viesti jo aikaisin aamulla, mutta erinäisten mutkien vuoksi hän kirjoitti viestin vasta iltapäivällä. Oli kuulema mielessään jo harmitellut, ettei lähettänyt viestiä aiemmin. Isä kuitenkin tuntee aikataulut tarkalleen!

Tämä näkymä hyvästeli minut. Portti 22 ja Suomen talvi. 

Kun saavuin Pariisiin Charles de Gaullen lentokentälle, sydän löi niin kovaa etten ehtinyt edes ajatella valokuvien ottamista. Vasta illan saavuttua, kun istuin autossa matkalla tulevaan kotikaupunkiini muistin kameran olemassaolon. Tässä vaiheessa jännitys jo vähän helpotti, ja silmät kävivät raukeiksi.


Tänään sain kutsun Franckin ja Lilianan kotiin. Söimme oikein perinteistä ranskalaista ruokaa, raclette-nimistä juustoa, joka grillattiin pienessä grillissä pöydällä. Sulanut juusto kaadettiin keitettyjen perunoiden päälle ja lisäkkeenä syötiin erilaisia leikkeleitä. NAM! Rasvaista herkkua, jota ei kuulema syödä joka päivä. En kyllä ihmettele, miksi!

Tänään pääsin myös tutustumaan Troyesin keskustan vanhaan kaupunkiin. Aivan ihania keskiaikaisia rakennuksia on kaikkialla. Kun saan elämäni rutiinit kasaan, tulen varmasti usein bussilla ydinkeskustaan vain nauttimaan kaupungin tunnelmasta.


Kuvassa näkyy nauloja, joita on isketty kattojen tukirakenteisiin. Niiden tarkoituksena on estää lintujen asettuminen katon reunalle. Miksi? Etteivät ne tiputtaisi jätöksiään ihmisten niskaan... Ranskalaista tehokkuutta.

Taas uusi makuelämys, kastanjat. Maistuvat lämpiminä hieman kanalle. Olivat herkullisia!


Tämän kuvan otin erästä ihanaa ihmistä varten Suomessa. Aino, jos luet tätä, löysin täältä monta liikettä, jotka ovat täynnä ihania posliinikissoja.  Jos mahdollisuus tulee, pyrin adoptoimaan niistä yhden sinulle!


Tällä hetkellä elämäni on eräänlaisessa välitilassa. Olen tällaisella pienellä kadulla, joka yhdistää toisiinsa kaksi maailmaa. Ihailen kummankin kauneutta, mutta toivottavasti pian pääsen kujan poikki, kulkemaan eteenpäin siihen suuntaan, jonka Taivaan Isä osoittaa. Olkaa runsaasti siunattuja!

tiistai 27. tammikuuta 2009

Perillä

Kiitosaiheet:

- sain 27 kg matkatavaraa ruumaan, eikä siitä tarvinnut maksaa ylimääräistä hintaa. Jos Herra ei olisi auttanut, olisi virkailija voinut hyvinkin periä minulta n. 80 euroa!
- sekä minä että matkatavarat pääsimme perille turvallisesti ja löysin Franck ja Liliana Alexandren helposti.
- huone, jossa asun on mahtava! Kylpyhuone on vasta remontoitu ja makuuhuoneessa on paljon tilaa. Minulla on oma pieni TV sekä stereot, leveä sänky, sohva ja kirjoituspöytä. Lisään tänne kuvia, kunhan asettaudun aloilleni. 
- Tiimi, jossa työskentelen, on täynnä ihania ihmisiä, ja uskon, että heistä tulee minulle rakkaita näiden kuukausien aikana.
- Mielenkiintoinen työ, josta sain tänään melko kattavan kuvan! Pääsen muun muassa kääntämään kirjaa ranskasta suomen kielelle!

Rukoushaasteet:
- kieli, että oppisin mahdollisimman pian käyttämään puhuttua kieltä oikein ja tulisin täysin ymmärretyksi nopeasti. :) Tällä hetkellä puhuminen on aikamoista hapuilua.
- rukoilkaa, että sisäistäisin nopeasti Gospel Vision -kiertueeseen liittyvät haasteet ja saisin Jumalalta viisautta hoitaa työni hyvin ja tehokkaasti. (tehtäviini kuuluu kiertuekoordinoinnin lisäksi mm. kirjan käännöstyötä sekä materiaalien kääntämistä ranskasta englantiin)
- viisautta aikataulutuksessa: rukoilen, että osaisin jakaa aikani täällä oikein ja että osaisin laittaa työhön liittyvät asiat aika- ja tärkeysjärjestykseen.
- yhteys, rukoilkaa, että vielä heikosta kielitaidostani huolimatta minun sekä tiimin välille voisi syntyä Pyhän Hengen aikaansaama yhteys, ja voisin palvella heitä parhaan taitoni mukaan ja samalla rakentaa yhteyttä suomalaisen sekä ranskalaisen kulttuurin välille. Erilaisuus on rikkaus!

Lisäilen tosiaan kuvia, kunhan asetun kunnolla aloilleni. Tämä päivä on ollut melkoista tietotulvaa, joten muistakaa minua, että asiat loksahtaisivat paikoilleen ja voisin pian kokea olevani kotona täällä.

P.S. Tikru on ollut jo käytössä. Huoneeni oli vielä eilen melko viileä, joten täytin kuumavesipullon lämpimällä vedellä ja otin Tikrun yöksi kainaloon.

lauantai 24. tammikuuta 2009

Läksiäiset

Voi aikainen aamuherätys! Totesi Katja tänään, kun kello soi kello yhdeksän. Helin kanssa sovimme eilen, että aamulla siivotaan ja käydään kaupassa ennen vieraiden tuloa. Muistin aamukahvikupin ääressä, etten todellakaan ole aamuihminen. :) Mutta niin me kuitenkin siivosimme asunnon (Heli tiskasi ja minä pesin vessan),  sitten imuroitiin ja tuuletettiin. Sitten kauppaan ostamaan pizzatarpeita. Kävimme vielä armaan äitini luona syömässä ihanaa jauhelihakeittoa. Kiitos äiti siitä!

Kotona aloimme laittamaan pizzantekotarpeita esille melko viileissä tunnelmissa, kun olimme jättäneen kauppareissun ajaksi asunnon ikkunat auki. Raitis ilma virkisti mukavasti juustoraasteen tekoa...

Iltapäivän ensimmäiset vieraat saivat vielä nauttia raittiista ilmasta ja puhtaan kodin tuoksusta, mutta illan mittaan porukan koon kasvaessa myös lämpötila nousi ja ilman kosteus tiivistyi höyryksi Helin huoneen ikkunaan. Jokainen vieras toi mukanaan pizza tarpeita ja sai tehdä omannäköisensä pizzan.Mukavaa oli ja pizzaa riitti. Ja jäi tähteeksikin. Helillä on nyt kaapissa kai 8 purkkia tonnikalaa: Eläköön opiskelijaelämä ja tonnikala!

Lähteminen on haikeaa, mutta oli NIIIN ihanaa viettää aikaa teidän kaikkien rakkaiden ystävien kanssa. Jätän teistä jokaisen Taivaan Isän hyvin käsiin. Hän on uskollinen ja hyvä! Vielä eilen minua pelotti ajatus lähtemisestä, mutta nyt katson eteenpäin luottaen, että Herra varustaa minut teidän rukouksienne kautta. Eikä se ole vain pelkkää sanahelinää... Minulle tulee myös ikävä teistä kovin montaa. Luopuminen omasta turvaverkosta vaatii voimia, mutta toisaalta tiedän, että olette siellä taustalla valmiina kuulemaan ääneni ja tulemaan lähelle.

Mitä tänään rukoilen? Ensirakkauden syttymistä meidän sydämiimme, jotka ovat kylmenneet sekä paluuta ensi ajan tekoihin. Rakkauden osoittamista tekoina... Iloitsin yhteydestä! Miten suuri voima siinä onkaan, kun ystävät löytävät toisensa uudelleen ja kantavat toinen toisiaan eteenpäin. Meidän maailmassa on niin paljon yrittämistä ja pätemistä, että on ihanaa löytää paikka, jossa voin olla vain minä: ilman kulisseja ja suojamuureja. Mikä murtaa ihmisten suojat? Ansaitsematon Rakkaus Meidän Osaksemme. Valtavaa! 

 Kartsa the Firefox tuli pitämään seuraa Tikrulle, mutta en tiedä, päästikö kukaan Kartsaa pois laukusta? Tikru sai muuten illan aikana ilmeisen monta halausta ja nyt se pakataan laukkuun ja otetaan mukaan Ranskaan. Tarvittaessa halaan sitä ja mietin, kuinka paljon rakkautta minua kohtaan on matkan varrella osoitettu. 

Lopuksi vielä muutama kuva illan jutuista:

Vieraista ja Vaateröykkiöstä, joka kasvoi suunnattomaksi illan mittaan.

 

 

maanantai 19. tammikuuta 2009

Uusi järjestys

Heli tuli tänään neljän maissa kotiin, minkä jälkeen alkoi lähes muuttoa vastaava urakka. Vaihdoimme  huoneiden järjestystä, ja samalla koko kämppä sai uuden ilmeen. Asun nyt viikon verran olohuoneen nurkassa. Tuntuu haikealta ajatella, että olen lähdössä pois juuri, kun elämä täällä alkaa näyttää jännittävältä. Samanlaistahan kaikki on kuin aiemminkin, mutta tieto poislähtemisestä on laittanut minut näkemään asioita aivan toisesta näkökulmasta. Jokainen hetki täällä on korvaamattoman arvokas. Y Todellakin, viikon päästä tähän aikaan olen jo uudessa maassa ja kaupungissa.

En ollenkaan tiedä, mitä odottaa tulevalta. Kaikki palat ovat Suuremman kädessä ja hän on luvannut pitää omistaan huolen. Silti se epäilys välillä valtaa mielen ja alan kyselemään, tuleeko tästä mitään ja miten kaikki käytännön asiat järjestyvätkään. Eilinen jumalanpalvelus rohkaisi minua valtavasti, sillä ymmärsin, ettei elämäni tarkoitus ole suorittaa ja toimia vaan pikemminkin elää Jumalan läsnäolossa ja läsnäolosta. Rukoilenkin, että seuraavan kahdeksan kuukauden aikana pääsisin irti suoritususkosta ja alkaisin jälleen elää siinä rakkaussuhteessa sekä lapsen asemassa, johon minut on kutsuttu.

lauantai 17. tammikuuta 2009

Suomi-elämän paketointia

Tyhjensin tänään kirjoituspöytääni ja yritän pikku hiljaa aloittaa myös matkalaukun pakkaamisen. Totesin tosin äidiltä saadun matkalaukun olevan melko pieni. Sinne ei millään mahdu kaikki omistamani kengät ja laukut ja vaatteet. Omistaisinpa sellaisen Maija Poppanen -laukun, johon voisin pakata mukaani kaiken mahdollisen ja mahdottoman. Täytynee kuitenkin hyväksyä se, että voin ottaa vain kaikkein välttämättömimmän. 
"En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne" . Lupaus lohduttaa yksin lähtevää. Monet ovat lähteneet ennen minua ja monet lähtevät vielä minun jälkeenikin. Loppujen lopuksi elämä onkin juuri lähtemistä ja lähettämistä. Vaikka iloitsen mahdollisuudesta lähteä, pieni osa minussa myöskin pelkää. Kuten usein sanottu olisi helpompaa jäädä tuttuun ja turvalliseen ympäristöön, jossa elämällä on ennaltamäärätyt rutiinit ja sovitut toimintatavat. Matka haastaa muuttumaan ja näkemään oman elämänsä uusin silmin. Tulen riippuvaiseksi muiden ihmisten hyväntahtoisuudesta ja tarvitsen matkaoppaita, jotka neuvovat minua haasteiden keskellä. Siinä juuri piilee matkan siunaus: aina voi pyytää apua. Olen jo oppinut, että en pärjää yksin, vaan rakennun yhteydestä muihin ihmisiin.
Ensi maanantaina lennän Pariisiin. Sitä ennen on Suomi-elämä paketoitava ja suunnattava kiitollisena katse alkavaan seikkailuun.