Jatkoajatuksia

Jos Katjan jatko kiinnostaa, voit seurata maailman matkojani osoitteessa http://katjamaailmalla.blogspot.com.

If my life continues to interest you, you can follow my journeys in the following address: http://katjamaailmalla.blogspot.com.

Kaikki hyvä päättyy aikanaan ja jokainen elämänvaihe tulee loppuunsa. Lensin Ranskasta takaisiin Suomeen 12.elokuuta, eli kohta 2 kuukautta sitten. Nyt ovat edessä uudet haasteet. Kiitos Jumalalle, joka on uskollinen ja hyvä! Kiitos erirukoilijoille, jotka olivat rinnallani lähetysharjoitteluni aikana! Kiitos sinulle, joka kävit lukemassa kirjoituksiani! Herran siunausta elämääsi!

All good things come to an end and each phase of life has an end point. I flew back to Finland on the 12th of August and I have been back home for almost 2 moths. New challenges await. I thank God, who is faithful and good! I thank the people who prayed for me during my missionary practise! I thank you who came here to read my thought! God bless you!

Maanantaina 10.elokuuta sain olla saattamassa rakkaat veljet, Christianin ja Jeanin, matkalle kohti Ukrainaa. Minä pakkasin samaan aikaan laukkujani. Nyt miehet ovat tulleet jo takaisin Ranskaan ja he kertovat Jumalan siunanneen Gospel Vision-kiertueen. Moni ihminen antoi elämänsä Jeesukselle ja vielä useampi kuuli hänestä, joka on muuttanut sekä minun että näiden miesten elämän.

Monday the 10th of August I got to send our dear brothers, Christian and Jean, to Ukraine. At the same time I was packing my suitcases. Now these men have come back to France and they tell how God blessed the Gospel Vision tour. Many people gave their lives to Christ and even more numerous were the people who heard of him, who has changed both my life and the life of these men.

Ensimmäistä kertaa elämässäni... / First time in my life...

osallistuin hieman hörhöilynä pitämääni toimintaan, Jeesus-marssiin. Olen aina ajatellut sen olevan uskon ylihengellistämistä ja itsestään ison numeron tekemistä. Mutta niin, ystäväni Laëtitian pyynnöstä lähdin hänen mukaansa Pariisissa järjestetylle Jeesus-marssille.

I took part in a event which I've considered to be a little weird, Jesus-march. I have always thought it's about making faith overly spiritual and making a huge number of oneself. But well, when my friend Laëtitia asked me to join with her the march held in Paris, I agreed.

Ennen tapahtuman alkua meillä oli mukavasti aikaa tutustua Pariisin nähtävyyksiin, joita tosiaan riittää useammalle päivälle. Tällä kertaa kävimme Sacre-Coeurin kirkkoa ihastelemassa. Peittoaa Notre Damen 100-0!

Before the event started we had time to visit some of the sights in Paris, there's always something to discover. This time we visited the church of Sacre-Coeur. It's 100 times more beautiful than Notre Dame!

Marssi alkoi puoli kahden maissa, ja porukkaa oli valtavasti. Joidenkin arvioiden mukaan meitä oli 15 000. Aurinko paistoi ja afrikkalaistaustaiset uskovat pitivät huolta tunnelman kohottamisesta.

The march started around half past two, and there were a lot of people present. According to some estimations almost 15 000 christians joined the march. The sun was shining and christians having roots in Africa took care of creating a nice atmosphere. 

Viisi kilometriä pitkän reitin aikana ohitimme muun muassa Montparnassen juna-aseman. / During the 5 kilometer long route we passed the train-station of Montparnasse.

"Jeesus on tie, totuus ja elämä". / "Jesus is the way, the truth and the life".

Tässä laskeudumme alas kohti Pariisin 7.kaupunginosaa, missä sijaitsee Eiffel-torni. Tämän näyn edessä mielipiteeni Jeesus-marssista alkoi hieman muuttua. On totta, että 15 000 henkilöön mahtuu monenlaista uskovaa, joista jokaikisellä on hieman erilainen motiivi osallistua marssiin. Mutta mielestäni jokaiselle ihmisellä on oikeus nähdä ja kuulla marssin päähenkilöstä, Jeesuksesta, mitä erilaisimmin tavoin. Jos yhdenkään ihmisen ainoa mielikuva Jeesuksesta on ristiinnaulittu hahmo muinaisen kirkon seinällä, näitä tapahtumia tarvitaan. Todellakin, sillä ainakin 15 000 ranskalaisen mielestä Jeesus on muutakin kuin muinaismuisto.

On mielenkiintoista nähdä, miten monenlaisia tunteita tällainen tapahtuma herätti ympärillä olevissa ihmisissä. Useat ihmiset vilkuttivat iloisina marssijoille ja tanssivat jopa rytmikkään musiikin tahdissa. Vastapainoksi tapasin marssin päätyttyä sattumalta erään miehen, joka kyseli etäältä kuuluvan musiikin tarkoitusta. Kerrottuani, että kyseessä oli Jeesus-marssi, hän kysyi naurahtaen, miten olin kuullut asiasta. Vastasin, että satuinpa itse osallistumaan marssiin. Miehen naama venähti, ja koin, kuinka hänen iloinen suhtautumisensa minuun muuttui etäiseksi ja viileän kielteiseksi. Arkipäivän uskovia tarvitaan niin kauan kuin maailmassa on yksikään ihminen, jonka ainoa kuva evankelisesta kristinuskosta on fundamentalistinen öykkäröinti ja Raamatulla päähänlyönti.

Marssin päätteeksi istahdimme läheisen kahvilan terassille nauttimaan hiljalleen viilenevästä illasta. En pitänyt Pariisista ensimmäiselle kerran, mutta nyt muistoissani on enemmän hyviä hetkiä kuin huonoja. 

Ensimmäistä kertaa elämässäni käytin kahden vesilasillisen juomiseen lähes 2 tuntia. Tarjoilijan odotteluun meni ehkä 10 minuuttia. Tilauksen tulemiseen 10 minuuttia. Juoman juomiseen 5 minuuttia. Tarjoilijan odottamiseen 30 minuuttia. Laskun odottamiseen 30 minuuttia. Rahan lunastamista odotin 20 minuuttia, minkä jälkeen kyllästyin ja kävelin suoraan kassalle. Palvelu tässä pariisilaisessa kahvilassa ei ollut edes hitaimman ruokaravintolan tasolla. Huoh! Mutta tulipahan koettua!

For the first time in my life it took me 2 hours to drink two glasses of water. First we waited for the waiter for 10 minutes. Then we waited for the drinks, 10 min. It took 5 minutes to drink the water. Then waiting again for the waiter, 30 min. Waiting for the check, 30 min. I waited for 20 minutes to pay my bill, but then I got tired and walked to the cashier. The service in this coffee house in Paris was worse than the service in slowest food restaurant I've ever visited. But, wow, what a nice story to tell!

Viime viikonloppuna Gospel Vision -rekka palveli Combs-la-Villesin kaupungissa lähellä Pariisia. Tapahtumaan osallistui paikallisseurakunnan lisäksi Quebecistä Ranskan kiertueelle tullut muusikko, Stéphane Quéry sekä Franck Alexandre. Paikalla oli paikallisseurakunnan väkeä sekä jonkin verran ulkopuolisiakin ihmisiä pysähtyi katsomaan musiikkijuhlan nimellä pidettyä tilaisuutta. Tässä kuva rekasta.

Last weekend the Gospel Vision truck was serving in Combs-la-Ville, near Paris. The event was a composition of Good Music by Stéphane Quéry and Good News by Franck Alexandre. The audience consisted mainly of local christians but there were also people passing by who stayed to listen. Here's the truck.

Laulujen lomassa Franck käytti muutaman lyhyen puheenvuoron, joiden tarkoituksena oli selittää toiminnan perimmäistä tarkoitusta.

In the midst of different songs Franck gave short speaches to explain the meaning of the event.

Paikalla oli ainakin 40 lasta, ja muistin taas selkeästi oman kutsumukseni: puhua Jumalasta niin, että lapsikin voi ymmärtää. Mietin koko ajan, että miksei täällä ole mitään ohjelmaa lapsille, vaikka melkeinpä enemmistö kuulijoista oli alle 18-vuotiaita.

There were at least 40 children present, and I was reminded of my calling: to speak about God so that a child can understand. During the whole event I was thinking, why isn't there programme for children, even though almost the majority of the spectators were under 18 years.

Olimme yötä Coulommiers-nimisessä kaupungissa 50 minuutin ajomatkan päässä Combs-la-Villestä. Eräs nuori nainen Romillyn seurakunnasta lainasi meille asuntoaan, joka sijaitsi 4.kerroksessa. Aamulla sain herätä mahtaviin näköaloihin ja ihastella Jumalan luomaa kauneutta.

We stayed the night in Coulommiers, 50 min drive from Combs-la-Ville. A young woman from the church of Romilly gave us her 4th floor appartement for the night. In the morning I woke up and saw the beautiful scenery. God's creation is a amazing!

Sunnuntaina tapahtuma jatkui ulkoilma-jumalanpalveluksella, johon osallistui n. 200 ihmistä. Musiikista vastasi Stéphane Quéryn lisäksi paikallinen seurakunta-kuoro.

On Sunday the event continued as the local church held their morning service outside. There were around 200 people taking part in the service.  Stephane Quéry lead the worship but also the local church choir sang two songs.

Tapahtuman aikana juttelin seurakunnan vastuuhenkilöiden kanssa lapsityön tärkeydestä, perheiden opetuslapseuttamisesta sekä lapsityöntekijöiden kouluttamisesta. Syötyämme yhdessä lounasta seurakunnan pastorin vaimo halusi saada yhteystietoni, jotta voisimme jatkaa yhteydenpitoa. Kenties tulevaisuudessa vierailen uudelleen tässä seurakunnassa. Herra tietää. Rukoilkaa kuitenkin Ranskassa tehtävän lapsityön puolesta, täällä on paljon tarvetta kehitykselle.

During the event I talked with the responsables about the importance to do children's ministry, to disciple entire families and to teach Sunday school teachers. After lunch the pastor's wife wanted to take my contact information so that we could stay in contact. Maybe in the future I will revisit this church. God knows. Pray however for the children's ministry in France, there's still a lot to develop.

Kohtaamisia / Meeting people

Perheeni ollessa täällä toista viikkoaan, sain esitellä heille poikaystäväni Juanin, joka ilokseni ystävystyi nopeasti veljenpoikani kanssa. Ja kyllä muukin perhe taisi ihan hänestä pitää. Takana on nyt siis jo kolme kuukautta seurustelua, ja täytyy kyllä sanoa, että Herra on siunannut minua ihmeellisellä tavalla! Kannatti lähteä viime syksynä Madridin aktioon. Sen kautta löysin itseni Ranskasta sekä siellä tapasin Juaninkin ensimmäisen kerran. 

On the second week of my family's stay here, I got to introduce to them my boyfriend Juan, who to my joy quickly found a connection with my nephew. And I think the rest of the family liked him too. We have now been together for three months and I have to say that God has greatly blessed me! It was for a good reason I was in Madrid last fall. Through that outreach I found myself from France and it was in Madrid that I also met Juan. 

Minun rakas, rakas äitini! Ihana kun olit käymässä täällä. Täytyy vielä muuten sanoa, että minulla on kyllä kaunis äiti!

My dear, dear mum! Great, that you were here visiting me. I have to say, that I do have a beautiful mum, don't I?

Veljenpoikani, tärkeä ihminen minulle. Saimme viettää hänen kanssaan aikaa Nigloland-huvipuistossa. Toki Kati-tädin piti lähteä hurjiin laitteisiin Roopen seuraksi, ja tietenkin heti ruuan jälkeen. Hauskaa oli! Tukkijoessa Juan ja Roope laittoivat minut ritarillisesti ensimmäiseksi, sillä neidothan menevät aina edellä. No onneksi osat myöhemmin vaihtuivat kuitenkin.

My nephew, important person for me. i got to spend time with him in the attraction park of Nigloland. And naturally the auntie-Kati had to go together with Roope to the wild roller-coasters, and of course all this happened just after lunch. We had fun! In the Canadian river Juan and Roope graciously offered me the first seat, as real gentlemen say "ladies go first". Well, luckily the tables turned later on.

Olen taas palannut arkeen ja siksi seuraava postitus liittyy sitten taas lähetysharjoittelun maailmaan.

I'm back in my normal dayrythm and that's why the next posting will be related to my missionary practise experiences.

Hei taas, pitkästä aikaa!

Toukokuu oli täynnä monenlaista mukavaa. Työkaverini järjestivät minulle yllätyssynttärit ja täytyy sanoa, että vietin ehkä elämäni mukavimman syntymäpäivän! Ainakin erilaisen kuin Suomessa.

Kesäkuun alussa sain nauttia rakkaiden ihmisten vierailusta luonani, kun äitini, veljeni vaimo Lea sekä Roope viettivät kesälomansa alun täällä Ranskassa. Kävimme hakemassa heidät lentokentältä Marlènen kanssa ja paluumatkalla pysähdyimme Mc'donaldsiin syömään.

Kesäkuun 4.päivänä matkustimme Versaillesiin tutustumaan Ranskan historiaan. Kaikkien taulujen ja loisteliaiden huoneiden keskellä ajattelin, että tämä kaikki loisto on vain aavistus taivaasta! Ihmiskädet tekevät valtavia asioita.

Versaillesin kappelin kattomaalaukset saivat kyllä sanattomaksi. Niin paljon kaunista on meidän ympärillämme.

Ensimmäisenä viikonloppuna teimme vierailun Epergnayhin, missä tutustuimme paikallisiin viiniviljelmiin. Suomalaiselle on haastavaa ymmärtää ranskalaista viini/shamppanjakulttuuria. Täällä hyvää viiniä arvostetaan, ja ranskalainen ei ymmärrä aina suomalaisten seurakuntien nollalinjaa alkoholin suhteen. Keskustelut paikallisten uskovien kanssa ovat kuitenkin olleet hyvin hedelmällisiä ja olemme tulleet yhdessä lopputulokseen, että kaiken tekemisen ja tekemättä jättämisen tarkoituksena tulee olla keskinäinen rakkaus ja toisen kunnioittaminen. 

Herra on avaamassa mielenkiintoisia ovia Eurooppaan. Olemme tämän viikon alussa puhuneet Gospel-rekan tulevaisuudesta ja tulevina vuosina järjestö toivoo laajentavansa toimintaa yhä enemmän lähetysjärjestöksi, joka kouluttaa nuoria evankeliointiin ja seurakuntien istutustyöhön. Tämä asia on ollut minun sydämmelläni, ja kenties ensi kesänä löydän itseni täältä johtamassa nuorten aktiotiimiä, joka voisi kouluttaa paikallisia nuoria oman alueensa tavoittamiseen. Rukoilkaa tämän asian puolesta!

Anne & Anthony, 16.5.2009

Lauantaina osallistuin ranskalaisen hääjuhlaan, kun työkaverini Marlènen tytär Anne meni naimisiin Anthonynsa kanssa. Täytyy kyllä sanoa, että ilmassa oli juhlan tuntua! Ranskalaisia häitä juhlitaan 4 osassa. Tässä ensimmäinen osa, vihkiminen kaupungintalolla.

On Saturdau I took part in a french wedding. Anne, the daughter of my collegue Marlène married her Anthony. I have to say that it really was a feast! The french wedding is celebrated in 4 parts. Here's the first part, ceremony at the city hall.

Tässä toinen osa, vihkiminen kirkossa. /Here's the second part. Ceremony at the church.

Tämä valokuva on otettu kolmannen osan aikana. Kirkkovihkimisen jälkeen morsiusparin vanhemmat järjestävät cocktail-juhlan, johon osallistuvat sekä häävieraat että vähän kaukaisemmatkin ystävät. Näissä juhlissa vieraita oli 350. 

This picture was taken from the third part of the celebration. After the church ceremony, the parents of the newly weds organise a cocktail-party, where they have invited friends and family and other people they know. In this party there were 350 guests.

Sitten siirryimme varsinaiselle hääjuhlapaikalle. / Then we drove to the actual wedding party place.

Hääillallinen oli yhtä valojuhlaa! / The wedding dinner was a celebration of light!

Tässä valmistetaan menun toista osaa. Herkullista ruokaa! Eri ruokalajien välillä häävieraat lauloivat karaokea ja keskustelivat muiden vieraiden kanssa. 

Here the second part of the menu is being prepared. It was delicious! Between the different courses the guests sang karaoke and spent relaxed time together.

Kuten suomalaisissa häissä, myös ranskalaissa häissä leikataan hääkakkua. Tämä tapahtui kuitenkin vasta klo 2.30 yöllä!

Just as in a finnish wedding there is also a wedding cake in the french wedding. The cutting of the cake happened around 2.30 am!

Tässä hääpari jo vähän rentoutuneena. / Here the newly weds in a more relaxed setting.

Pidin kovasti tästä koristelusta ja valoista. Satumainen tunnelma! / I really liked the decorations and the lights. Feeling of a fairytale!

Kotiinpaluu keskellä yötä. Avasin kotini oven klo 3:15 ja olin nukkumassa puoli neljän aikaan. Juhlat kuitenkin jatkuivat hääpaikalla! 

Returning home in the middle of the night. I opened the door of my home around 3:15 am and was sleeping at half past three.  But the party continued at the wedding place!

Kastejuhla sekä ruokaa / Baptism and food

Kevät on ohi ja kesä on tullut. Istuin viikko sitten läheisessä puistossa ja mietin, miten oikein päädyinkään tähän kauniiseen maahan? Herra johtaa askeleita omalla tavallaan. Eilinen on mennyt, tulevaisuus on hänen käsissään. Tänään iloitsen hänen ihmeellisistä töistään!

Spring has passed and summer is here. About a week ago I sat in the nearby park and was thinking, how did I actually end up un this beautiful country? Lord guides our steps in his own way. Yesterday has gone and the future is in his hands. Today I shall rejoice in his mighty works!

Viime sunnuntaina Saint Savinen seurakunta kokooontui viettämään kastejuhlaa. Kastettavia oli kolme ja pääsin näkemään, minkälaisia eroja vallitsee ranskalaisen ja suomalaisen seurakuntakulttuurin välillä.

Last Sunday the church of Saint Savine gathered to celebrate a baptism. There were three people baptized and I got see the differences between the french and finnish church culture.

Franckin ja Lilianan poika antoi ensin todistuspuheen vuoron, minkä jälkeen hän vaihtoi seurakunnan taka-osaan rakennetussa pukuhuoneessa vaatteensa ja astui kastealtaaseen. Kuten kuvasta näkyy kyseessä ei ole varsinaisesti allas suomalaisen mielestä, vaan pikemminkin kastearkku.

Franck's and Liliana's son first gave his testimony, after which he changed his clothes in a changing cabin which was built in the back of the church. Then he stepped into the water. Compared to the Finnish baptism pool in France the baptism takes place in a coffin-like pool.

Ja tässä kastettava on veden alla. /And here the underwater picture.

Ja sitten esittelen jälleen syömiäni ruokia... Ranskalainen kulttuuri on keittiökulttuuri! /And then I shall move on to present the things I've eaten. The French culture is a kitchen culture!

Meren eläviä, merietanoita, kahdenlaisia katkarapuja. / Seafood, snails and shrimps.

Katkarapujen katse sekä simpukoita. Simpukat maistuivat minulle! / The eye of the shrimp and seashells. I loved the seashells!

Juhlimme Franckin ja Lilianan 21.hääpäivää suklaakakun kera. /We celebrated Franck's and Lilianan's 21st anniversary and enjoyed this chocolate cake.

Rukousaiheita:

- Rukoilkaa erityisesti Franck ja Liliana Alexanderin perheen puolesta. He ovat olleet kaikki vuoron perään sairaana ja olisi aika, että he pääsevät palvelemaan Herraa!
- Minun tulevaisuuden kuviot. Suomeen paluu sekä opinnot ovat isoja kysymysmerkkejä!
- Äitini, veljeni vaimo sekä veljenpoikani tulevat käymään luonani kesäkuun alussa. Muistakaa heidän matkaansa rukouksin, että voisimme viettää siunattuja hetkiä yhdessä

Kiitosaiheita:
- Kiertuejärjestelyt etenevät nyt hieman vauhdikkaammin. Ukraina on auki ja vietämme siellä 4 viikkoa. Kaupungit ovat selvinneet. Muistakaa rukouksin Telmanovoa, Berdianskia, Novgorodovkoa sekä Mariupolia.
- Opiskelujen suhteen olen edennyt mukavasti. Ranskalainen kirjallisuus on mielenkiintoista!
- Näin pian perheeni!
- Herran huolenpito: olen ollut terveenä!
- En ole kokenut oloani kovinkaan yksinäiseksi näiden kuukausien aikana!

Olkaa siunattuja ja vahvistukaa Herrassa sekä hänen voimassaan!

Makuelämyksiä / Tasting new food

Ensimmäisen kerran lähetysharjoittelun aikana jouduin laittamaan ns. lähetystyöntekijä-vaihteen päälle. Työkaverini teki tänään lounaaksi erikoiselta tuoksuvaa ruokaa ja tarjosi minullekin maistiasia. Tuoksu oli niin miellyttävä, että rohkaisin mieleni vaikka ruoka näyttikin hieman erikoiselta. Maku muistutti hieman ruskistettua lihaa, Poimuinen pinta oli rapeaa, sisus puolestaan pehmeähköä, hyytelömäistä. Aluksi kuvittelin sen olevan jotain lihajuustokäärylettä. Syötyäni puolet erikoisesta ruoka-annoksestani kysyin, mitä tämä erikoinen ruoka oikein oli. Vastauksen saatuani kiitin Jumalaa, etten kysynyt aiemmin... Olen nyt maistanut lampaan aivoja. 

First time during my missionary practise I have had to put on my missionary mode. Today my collegue made food that had an interesting smell and she wanted to offer me a taste. The odeur was pleasant and so I encouraged myself to try this new dish, even though it looked very strange. The taste was that of meat. The cover was crunchy and the interior was fluffy, jelly-like. In the beginning I thought it was some kind of meat-cheese wrap. Having eaten half of my plate I asked, what this strange food was. When I heard the answer I thanked God for not asking before... I have now tasted lamb's brain.

Yhteydestä / About unity

Kaikki on tosiaankin hyvin. Illat alkavat täyttyä ohjelmasta ja sen vuoksi löydän yhä harvemmin aikaa blogin päivittämiseen. Yritän  kuitenkin kirjoitella jotain vähintään kerran viikossa. Elämäni on muuttunut näiden reilun kolmen kuukauden aikana monella tavalla, mutta onneksi Matkaoppaani on muuttumaton . Hänen äänensä rauhoittaa ja muistuttaa, että olen muutostenkin keskellä turvassa ja hyvissä käsissä. Viikko sitten perjantaina vietimme seurakunnan tyttöjen kanssa jälleen tyttöjen iltaa ja olen kokenut Isän asettaneen minut näiden nuorten keskelle isoksi siskoksi. Hassua, miten lyhyessä ajassa olen oppinut välittämään näistä suloisista tytöistä!

 Viime maanantaina minut pyydettiin vierailemaan eräässä perheessä. Vanhemmat ovat Espoir et Delivrance - järjestön yhteistyökumppaneita, ja oli mahtavaa päästä keskustelemaan yhteisestä näystä. Vietimme aikaa rukouksessa ja Herra vahvisti minua. Tuon illan aikana minua puhutteli eniten pieni kohtaus keittiössä perheen kolmen lapsen välillä.  Seuraava kohtaus on varmasti tuttu monelle vanhemmalle: Äiti laittaa ruokaa ja lapset askartelevat posliiniastioiden maalauksen parissa. Aluksi tunnelma on suhteellisen rauhallinen, mutta pikku hiljaa värien sekä penseleiden jakamisesta syntyy kiistaa ja lopulta ilmapiiri on kireä ja katsekin tappaa. Tytöt ovat pahalla tuulella ja äiti joutuu useaan otteeseen toimimaan välimiehenä ja tunteiden rauhoittajana. Illallisajan lähestyessä alkaa tavaroiden järjestely. Ainoastaan vanhin tyttö on tyytyväinen oman kulhonsa maalaukseen. Muut kulhot muistuttavat enemmän tai vähemmän modernia taidetta... Sitten vanhin tytöistä nostaa kulhon käsiinsä. Ote lipeää. Aika hidastuu. Kulho tippuu maahan pieninä palasina. Hetken aikaa kukaan ei sano mitään. Tytön ylähuuli väpättää. Äitiä naurattaa. Toiset tytöt rientävät apuun. Aiempaa kiukkua ei enää muistella, vaan kaikkein tärkein tehtävä on korjata rikkoutunut astia.

Miksi äskeinen kertomus puhutteli minua?Tyttöjä katsellessani mietin, kuinka usein seurakunnissa koemme aivan samaa. Jokainen puuhastalee oman juttunsa parissa, katse seuraa toisten tekemisiä. Jakamisen sijasta puolustamme omia oikeuksiamme. Vastoinkäymisten edessä rakkautemme kuitenkin punnitaan. Siellä uskonnollisuus erotetaan hengellisestä perheyhteydestä. Rikkoutuneet astiat, särkyneet sydämet eivät mahdu uskonnollisuuden varjolla kokoontuvaan yhteisöön, mutta todellinen seurakuntaperhe vahvistuu vastoinkäymisissä. Silloin sisaret ja veljet todella osoittavat rakkauttaan ja särkynyt astia pyritään kasamaan yhteisvoimin. Loppujen lopuksi perheen isä kaivaa kaapista erityisliimat ja lasten käsissä kärsinyt kulho korjataan. Toisinaan käy niin, ettei palasista enää saada uuden veroista, palasia on vain liikaa. Silloin Isä tekee ihmeen. Hän antaa tilalle uuden astian, eikä vanhaa enää ole.

Kiitosaiheita:

- kiertuejärjestely etenivät viime viikolla aika lailla. Odottelemme Ukrainan suurlähetystön vastausta erinäisistä maahantuloon liittyvistä lakisäädöksistä.
- kiertuekoordinaattorimme sai viisumin Ukrainaan ja on tällä hetkellä siellä järjestelemässä asioita.
- Olen ollut terveenä!

- Jumala on availlut mielenkiintoisia ovia tulevaisuuteen liittyen. Saa muistaa rukouksin, että osaisin valita oikean suunnan.

-opiskeluasiat ovat edenneet. Teen kesän aikana muutaman ranskan kirjallisuuskurssin internetin välityksellä.

- saan odotettuja Suomi-vieraita ensi kuussa. 

Rukousaiheita:
- yhteys tiimin kesken. Rukoilkaa, että se voisi vahvistua rakkaudessa.
- tulevaisuuden suunnitelmat.

Kylmyys / Coldness

On myöhä. Ulkona on pimeää. Siellä sataa vettä. Sisällä on kylmä. Keitin vettä. Täytin Tikrun kuumavesipullon. Se on nyt sylissäni. Minulle kuuluu hyvää. Herra on uskollinen. Postitan ensi viikolla lisää kuvia. Olkaa siunattuja!

It's late. The evening is dark. It's raining outside. Coldness feels at home in my room. I boiled water. I filled the Tigger's hot water bottle. Tigger is now in my lap. I'm good. God is faithful. I will post new pictures next week. Be blessed!

Kevättä / Spring

Kevään kukkaloisto alkaa jo olla takanapäin. Kaikkialla on jo vihreää ja ensimmäiset ukkosmyrskytkin on jo tullut koettua. Elämä on haastavaa, mutta monenlaisten kokemusten keskellä Herra muistuttaa minua tämän tästä: "Älä huolehdi, älä murehdi, älä pelkää, minä rakastan sinua iankaikkisella rakkaudella."

The flowers of the spring have almost fallen and made way for summer. I've also experienced the first thunderstorms. Life is challenging, but in the midst of everything God reminds me time and time again: "Don't worry, don't be afraid, I love you with my eternal love."

Seurakuntavierailut jatkuvat. Pitkänä perjantaina olin kuuntelemassa konserttia Reimsissä. Paikallinen seurakuntakulttuuri alkaa tulla tutuksi. Jokaisessa seurakunnassa on omat vahvuutensa sekä haasteensa, aivan niin kuin jokainen perhekin on erilainen.

I continue doing my church visits. On Good Friday I was listening to a concert in Reims. I'm starting to get to know the local church culture. Every church has their strenght and challenges, just as each family is a bit different.

Söimme viime viikolla ensimmäisen kerran pihalla ja nautimme auringonpaisteesta. Tässä yksi hengellisistä äideistäni, Marguerite, joka asuu naapurissani. Ei tosin voita rakasta Eila-äitiäni, mutta helpottaa pahimman ikävän hetkellä.

Last week we ate outside for the first time and enjoyed the sun shine. Here is one of my spiritual mothers, Marguerite, my next door neighbour. She's not my dear mother Eila, but she's irreplacable during the times when I feel homesick.

Jumala on rakkaus (Dieu est amour). Tämä sekä seuraava kuva on lauantain nuorten kokoontumisesta. Luetaan vähän Raamattua ja jutellaan yhdessä. Saa muistaa rukouksin!

God is love (Dieu est amour). This picture as well as the next one was taken in the youth meeting which takes place each Saturday. We read the Bible and talk together. Remember this work in your prayers!

Kiitos rukouksista: olen löytänyt jo muutaman ihmisen, joiden kanssa muodostan ystävyyssuhteita. Ensi viikon perjantaina istutaan taas iltaa tyttöporukalla. Rukoilen, että näistä illoista voisi tulla suuri siunaus meidän jokaisen elämään!

Thank you for your prayers: I have already found a few people I really enjoy spending time with and next Friday we'll have a girls' night-in. I pray that these evenings could become a blessing to our lives.

Pääsiäismaanantaina kävimme Marlène sekä hänen äitinsä kanssa tutustumassa pääsiäismarkkinoihin Romillyssa. Aikamoista hässäkkää suomalaiseen makuun, mutta löysin itselleni jotain pientä kivaa muistoksi Ranskan ajalta. Ulkona oli jo todella lämmintä, t-paitakeli.

Maanantai-iltapäivällä ajoimme Vitry-nimiseen kaupunkiin, jossa paikallinen evankelinen seurakunta järjesti pääsiäisjuhlan. Franck oli kutsuttu saarnaamaan ja musiikista vastasi pieni skotlantilaisvaikutteinen yhtye. Sanoituksissa oli mahtava sanoma, joka sai kuulijan kyselemään, mikä on oikeastaan elämän tarkoitus. Ansaita rahaa, saada mainetta ja kunniaa, tulla tähdeksi vai ojentaa käsi apua tarvitsevalla, olla ihminen ihmiselle. Jäin minäkin miettimään...

Monday afternoon we drove to Vitry, where the local evangelical church had organised a Easter celebration. Franck was invited to preach and there was a small group of musicians to lead us into the celebration in irish style. The lyrics of the songs were powerful. They made one ask what the meaning of life really is. To make money, to gain glory and popularity, becoma a star or to strech out one's hand to the needy, to be love without expecting anything in return. I'm still thinking...

Viimeinen osa kotitaloni esittelystä: Tämä on keittiö. / Last part of presenting my home: The kitchen.

Kiitosaiheita:
- Reilu viikko sitten ovet avautuivat Ukrainan lisäksi myös Bulgariaan, jonne soitin tänään. Paikallinen pastoripariskunta ennätti pääsiäisjuhlinnaltaan kertoa sen verran, että ottavat meidät innolla vastaan! Kiitos Jumalalle, joka johtaa tätä kiertuetta!
- Uudet ystävät, joita olen saanut. Pyysin muutamaa hyvää ystävää ja uskon, että Herra on johtanut minut sellaisten ihmisten lähelle, joiden kanssa muodostuva ystävyys ei katso välimatkaa!
- Kielitaidon karttuminen!
- Herra on avaamassa jotain uutta Romillyn seurakunnassa. Uskovilla on jano Isän läsnäoloon. Tiedän, että Pyhä Henki toimii! Odotan innolla, mitä Herra vielä tulee tekemään.
- Ihmeellinen taloudellinen huolenpito. Minulta ei ole puuttunut mitään. Järjellisesti en kykene selittämään, miten tämä on mahdollista, mutta tiedän, että elämäni on Suuremman käsissä.
- Uskolliset esirukoilijat : Viime sunnuntaina minulle iski todella kova koti-ikävä, ja jo samana iltana sain rukoilla web-kameran välityksellä äitini sekä muutaman muun ystävän kanssa, jotka olivat koolla Lahdessa. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, kuinka Herra on lähettänyt ihmisiä rohkaisemaan minua. Kiitos!

Answered prayers:
- Opened doors in Bulgaria. We have found a pastoral couple who would be interested in organising missions in their church.  I have learned it is God who is in charge of everything!
- New friends I'm starting to make. I asked God to send me a few good friends, and I believe that the friendships that I see starting will last even when I return to Finland.
- I'm learning French!
- God is opening something new in the church of Romilly. The christians have a thirst to seek Father's presence. I know the Holy Spirit is working! And I'm looking forward to seeing what God will do.
- Financial provision. All of my needs have been taken care of. I do not have too little nor too much. I can not rationally explain how this is possible, but I know my life is in the hands of the Greatest. 
- Faithful intercessors: Last Sunday I felt homesick and already that evening I got the change to pray via internet (thank God for web-cam!) with my mum and a few other friends who were in Lahti,  a city in the south of Finland. This is only one of the numerous occasions when God has sent people to encourage me.

No niin, tässäpä tätä jo olikin. Rukous todella kantaa hedelmää!

There you go, a nice abstract of my life. Prayer bears fruit!